La cittá piu bella del mondo. Maailman kaunein kaupunki. Näin Venetsiaa kuvattiin italian kielen oppikirjassa. Ensimmäinen käynti Venetsiassa ei vielä vakuuttunut minua . Kaupunki oli kiehtova ja ihmeellinen, mutta ei ehkä mielestäni kaunein. Vaikken kokenut Venetsiassa voimakasta ”rakkautta ensi silmäyksellä” – tunnetta, kaupungin lumo oli voimakas.
Venetsialla on monet kasvot. Turistien täyttämä, ruuhkainen, kallis, jopa ärsyttävä. Toisaalta hiljaisia kujia, toinen toistaan kiehtovampia ravintoloita, pieniä baareja, jossa viinilasillisen ”un´ ombra”, saa alle eurolla. Joitakin vuosia sitten kanaalin ylitys traghetto-gondolilla maksoi vain pari euroa. Käymme Venetsiassa niin usein, että olemme hankkineet Venetsia-kortit, joilla myös vaporettoajelut ovat edullisia.
Rakkauteni Venetsiaan on syntynyt hitaasti ja varmasti, käynti käynniltä, kuja kujalta. Kerros kerrokselta etsiessämme Venetsian todellista luonnetta. Venetsialla on oma rytminsä, joka resonoi minussa vahvasti. Tätä rytmiä täytyy malttaa pysähtyä kuuntelemaan. Vaporettoliikenne, hitaasti ja rauhallisesti lipuvat gondolit, kuljetuskärryjen kolina, kun kauppatavaroita viedään kapeilla kujilla ja siltojen yli. Tuulessa hulmuavat pyykit. Minulla on sadoittain kuvia Venetsiassa hulmuavista pyykeistä. Miten jostain niin arkipäiväisestä voikin tulla niin esteettistä. Tuulen ja veden rytmi. Minun Venetsiani on hiljainen ja levollinen, aina rauhoittava. Pelkästään kuulutus junassa ”siamo in arrivo a Venezia Santa Lucia” – saavumme Venetsiaan, saa minut huoahtamaan ja asettumaan rauhalliseen olotilaan. Venetsiassa ei tarvitse kiirehtää.
Pienten lasten ja lastenrattaiden kanssa kiirehtien kulkeminen olisikin mahdotonta. Rattaiden kantaminen lukuisten uusien ja taas uusien siltojen yli hidastaa matkaa. Siltojen kupeeseen portaille istahtaminen ja vesiliikenteen seuraaminen on kuulunut lastemme lempipuuhiin. Myöhemmin, lasten kasvettua, potkulaudat ovat vauhdittaneet seikkailujamme Venetsian kujilla. Poikamme rakastavat Venetsiaa. Eräänä kesänä olimme ottaneet Veronasta polkupyörät mukaan ja yövyimme Lidolla muutaman yön. Pojat olivat aluksi pettyneitä. Mennään ”oikeaan Venetsiaan” he vaativat. Uimarantapäivien päätteeksi otimme vaporetton ja suuntasimme seikkailemaan oikean Venetsian kujille. Seikkailu ja eksyminen ovat Venetsiassa parasta. Edetä ilman suunnitelmaa, pysähtyä aistimaan kaupungin rytmiä ja tunnelmaa.
Olemme olleet Venetsiassa kymmeniä ja kymmeniä kertoja. Joka kerralla löydämme uusia salaisuuksia. Joka kerta tutustumme Venetsiaan syvemmin. Joka kerta lumoudumme uudelleen. Aina ollessamme Venetsiassa heittäydymme haaveilemaan asumisesta tässä maailman kiehtovimmassa kaupungissa.