Vihdoin. Roomassa. Joululomalla! Lentomme saapuu Fiumicinon kentälle lähes keskiyöllä, joten olemme päättäneet yöpyä ensimmäisen yön Fiumicinossa.
Lentokentällä, hallissa, johon matkatavarat saapuvat on flyygeli. Flyygeli, jota voi halutessaan matkalaukkuja odotellessa soittaa. Rakastan Italiaa! Saavummepa mihin tahansa lentokentälle Italiassa, tunnen aina tulevani kotiin. Lämmin hyvänolontunne valtaa mieleni, hymyilyttää.
Nukuttuamme yön teemme seuraavana aamuna pienen kävelyn Fiumicinossa, merenrannassa. Ja syömme taivaallisen hyvän lounaan. Valitsemme lounaspaikan sattumanvaraisesti rantaan johtavalta kadulta. Talviaikaan on hyvin hiljaista ja rauhallista. Pienen lounasravintolan sisällä on laatikoissa tuoreita mereneläviä, joiden joukosta lounaansa voi valita. Tuoretta lähiruokaa. Tämä lounaspaikka on todella nimensä mukaisesti paikka auringossa – Un Posto al Sole. Yksinkertaista ja herkullista. Puoliso arvelee syöneensä elämänsä parhaat osterit.
Lounaan jälkeen suuntaamme taksilla Roomaan. Olemme varanneet AirB&B:n kautta asunnon viikoksi. Toisen viikon viettäisimme Veronassa ystävien luona. Rooman majapaikkamme sijaitsee muutaman askeleen päässä Vatikaanivaltiosta ja Pietarinkirkosta. Aloitamme kävelyn Rooman kaduilla Pietarinkirkon aukiolta. Ihastelemme suurta joulukuusta ja seimiasetelmaa. Pietarinkirkkoon voi kävellä suoraan sisälle, jouluruuhkasta ei ole tietoakaan. Käynti kirkossa sisällä jää lyhyeksi, lapset ovat kärsimättömiä. Kuljemme kaupungilla talviauringosta nauttien. Äiti, tämä kaupunki muistuttaa ihan Veronaa! Lapset huudahtavat. Kyllä, tuttuus tuntuu. Veronassa on jäljellä Italian kaunpungeista eniten antiikin Rooman aikaisia jäännöksiä – Roomaa lukuunottamatta tietenkin. Keskustelemme hetken siitä, että ehkä pikemminkin Verona muistuttaa Roomaa, kuin Rooma Veronaa. Lasten ollessa pienempiä he usein pohtivat, onko Italia Veronassa vai Verona Italiassa. Tähän oli helppo vastata. Ei ole elämää Veronan muurien ulkopuolella. Toisaalta, kaikki tiet vievät Roomaan.
Kävelemistä Roomassa riittää. Meillä ei ole kiirettä. Pysähdymme Piazza Navonalle seuraamaan nukketeatteriesitysta ja piipahdamme lelukaupassa. Olemme valinneet ensimmäiselle päivälle vain muutaman täsmäkohteen, kuten AS Roman myymälän ja Pantheonin. Kahden pojan myötä elämästämme on huomaamatta tullut jalkapalloa. Haluan näyttää pojille myös Pantheonin pyöreyden. Meille aikuisille Rooma on entuudestaan tuttu, mutta poikien kanssa olemme kaupungissa ensimmäistä kertaa. Pantheon hiljentää hetkeksi myös vilkkaat poikamme. Minulle Pantheon on yksi kauneimmista kokemuksista Roomassa, aina ja yhä uudestaan.
Sen sijaan Colosseumilla me aikuisetkaan emme olleet koskaan aiemmin käyneet. Nyt menemme, jonoista huolimatta. Italiankielentaitoisina pääsemme liittymään erääseen ryhmään ja saamme hiukan lyhennettyä jonotusaikaa. Kierros on vaikuttava, Colosseumin mittasuhteet mykistävät. Pienet matkalaiset alkavat kuitenkin Colosseum kierrettyämme väsyä, jätämme kierroksen Forum Romanumilla väliin ja menemme sen sijaan potkimaan jalkapalloa Circo Massimolle, ottamaan lasilliset viiniä ja palaamme joulumarkkinoiden kautta Panettone kainalossa kotiin.
Jouluaattoaamuna keitämme riisipuuron, syömme palat panettonea jälkiruuaksi ja lähdemme katsomaan miltä Rooma näyttää jouluna. Osumme sattumalta Pietarinkirkon läheisyydessä olevaan sadan seimen näyttelyyn. Seimiperinne on kiehtonut minua pitkään. Olemme lasten kanssa rakentaneet seimen aina myös Suomessa. Tapana on ollut ostaa Italian joululomamatkoilta jotain uutta seimeen liitettävää. Tällä kertaa löydämm museokaupasta pienen kauniin tähden.
Jatkamme kohti keskustaa ja Espanjalaisia portaita, ajatuksena ajella jouluajelu hevoskärreillä. Muutamia joulupukkeja näkyy Rooman kaduilla, pohdimme löytääköhän pukki meidän majapaikkaamme. Pojat ovat hyvin tietoisia Suomen ja Italian jouluperinteiden erosta lahjojen jakamisen suhteen. Italiassa joulupukki ei vieraile kodeissa, vaan jättää lahjat lapsille jouluyönä. Keskustelemme mahdollisuudesta joulupukin ehtiä piipahtaa meillä kuitenkin jo aattoiltana. Joulujännitys ja väsymys alkaa näkyä. Nyt tarvitaan ruokaa! Syömme Fontana di Trevin lähellä pienessä trattoriassa. Tilaan yhden lempiannoksistani Spaghetti aglio, olio e peperoncino tarjoilija kummastelee hiukan yksinkertaista valintaani, mutta vakuutan valitsevani lempiannoksen. Mies sen sijaan on lounasvalinnoiltaan mielenkiintoisempi.
Lounaan jälkeen heitämme kolikot Trevin suihkulähteeseen. Hevosajelun jätämme kuitenkin tekemättä. 180 euroa tuntuu liian kalliilta ja saa gondolikyydin Venetsiassa tuntumaan edulliselta. Myöhemmin mietin hetken, olisiko sittenkin pitänyt sijoittaa jouluun, tunnelmaan ja hevosajeluun ympäri Rooman. Kävelemme kotiin tunnelmallisen Campo de´Fiorin kautta, teemme viimeiset joulun ruokaostokset ja suuntaamme kotiin. Kotona meitä odottaa yllätys! Joulupukki on käynyt, jättänyt viestin ja lahjasäkin.
Jouluperinteisiini on kuulunut Pietarinkirkon joulumessun seuraaminen, ei niinkään uskonnon, vaan joulutunnelman takia. Etukäteen olin tunnelmoinut ajatuksella siitä, että tänä jouluna voin avata ikkunat Rooman jouluyöhön, kuunnella Pietarinkirkon kelloja ja katsoa samalla messua televisiosta. Unohtamatta tietenkään lasillista kuohuviiniä ja pandoron (tai panettonen) viipaletta. Pelaamme kaikessa rauhassa joululahjaksi saatuja pelejä, innostumme vielä lapsen kanssa jouludiscon pitämiseen. Kellon lähetessä puolta yötä avaan television – vain huomatakseni, että joulumessu on juuri päättynyt. Niinpä. Suomessa messua on seurattu puoliltaöin, mutta Italiassa kello on tuntia vähemmän. Roomaan asti piti tulla ja majoittua Pietarinkirkon kupeessa onnistuakseen ohittamaan jouluyön messun.
No, korvaavan tunnelman saamme joulupäivänä Trasteveressä jäätelöä syödessä ja kirkonkelloja kuunnellessa. Joulupäivänä ehdimme tavata myös italialais-suomalaista ystäväperhettä, heidän tultua Roomaan isovanhempien luokse. Kutakuinkin samanikäiset lapsemme liikkuvat seurueemme edellä ikään kuin olisivat aina kulkeneet Ikuisen Kaupungin katuja. Illalla tapaamme vielä puolison roomalaisen kollegan, joka on niin ikään tullut Roomaan joululomalle. Valitettavasti illallinen jää tällä kertaa lyhyeksi. Alan voida huonosti. Menen ulos ravintolan edustalle istumaan, pyörryttää. Tiedän, että hemoglobiinini on alhainen ja olen hiljattain aloittanut rautakuurin. Huolestunut tarjoilija tulee ystävällisesti kysymään vointiani, selitän tilanteen ja minulle tarjotaan mehua. Välittäminen ja huolenpito tuntuu hyvältä. Lapset ovat tulleet ulos vierelleni istumaan. Puoliso selittää tilanteen kollegalleen, tilaamme taksin ja ajamme kotiin. Ilta on tähtikirkas. Rooma on kuunvalossa kaunis.
Ystävien lisäksi parhainta Italiaa ovat usein spontaanit kohtaamiset ja keskustelut jätskibaareissa, ravintoloissa, taksin kuljettajan kanssa. Kun lähdemme Roomasta Veronan junalle ja tilaamme taksin rautatieasemalle, saamme matkalla kuulla kuljettajan hiljattain syntyneistä kaksosista ja näemme heistä valokuvia. Saan kuulla puhuvani italiaa kuin torinolainen, eikä tämä vertaus ollut ensimmäinen kerta. Suuren vaikutuksen kuljettajaan tekee se, että omat lapsemme osaavat laulaa Roman jalkapallojoukkueen kannatuslaulua, italiaksi, jopa rooman murteella.
Kiehtova, lumoava, ihmeellinen, ikuinen Rooma. Valitettavasti myös roskainen, likainen, koirankakkainen ja lasinsiruinen. Toisinaan hengästyttävä ja ruuhkainen. Ja kaikesta huolimatta kuitenkin aina niin tavattoman kaunis ja hurmaava, Roma Roma Roma.