Italiantiellä

Italiantiellä

Tunteita ja tarinoita Italiasta

Ollessani noin kymmenen vuoden ikäinen, mielessäni alkoi itää unelma. Olin seurannut italialaista televisiosarjaa, jonka myötä olin ihastunut italian kieleen. Aloin haaveilla siitä, että joskus vielä istuisin Italiassa, katukahvilassa kuunnellen tuota pehmeästi soljuvaa kieltä, joka oli minulle kuin musiikkia. Ehkä oppisin kielen jonakin päivänä.

Unelma odotti toteutumistaan, kasvoin aikuiseksi, en ollut vielä koskaan matkustanut Italiaan. Vuoden 2000 syyskuussa aloitin opiskelut Helsingin yliopistossa ja samalla menin ensimmäiselle italian kielen kurssille. Pian tein kumppanini kanssa ensimmäisen matkani Italiaan, Veronaan, Venetsiaan ja Gardajärvelle. Veronassa tapasimme siellä asuvia ystäviä. En osannut vielä aavistaa, että Veronasta tulisi vuosien myötä meillekin kotikaupunki. Vuonna 2006 menin opiskelijavaihtoon Firenzeen ja silloin astuin entistä vahvemmin Italiantielle, jolla olen halunnut siitä asti pysyä. Tuosta Firenzen keväästä alkoi minulle kuin uusi elämä. Elämä, johon italian kieli, kulttuuri ja Italiassa säännöllisesti vietetty aika on tuonut valtavasti iloa ja väriä. Unelmasta on tullut totta.

Näissä kirjoituksissa kuvaan elämäämme Italiassa takautuvasti viimeisen kymmenen vuoden ajalta. Kirjoitan, muistelen ja ammennan voimaa Italiasta.

Tarinat:

  • Arrivederci – koska tapaamme jälleen
    Arrivederci Italia! Näkemiin! Kun lensimme tammikuussa 2020 alppien yli Italiasta Suomeen, en osannut aavistaa, että toukokuuksi suunniteltu paluu Italiankotiin siirtyy hämärään tulevaisuuteen. Ei tullut kevättä ja kesää Venetossa. Ei toukokuuta ja keväistä Gardaa, ei kesäkuuta meren äärellä Toscanassa, ei heinäkuuta Gardajärven rannalla. Tuli jotain muuta. Koronaviruspandemia, joka pysäytti Italian, Suomen ja koko maailman. Olemme jakaneet aikaamme, arkeamme ja elämäämme Suomen ja Italian välillä jo reilun kymmenen vuoden ajan. Vakituisesti asumme Helsingissa, mutta sydämeni on aina…
  • Ikävä
    Ikävä. Aaltojen pehmeää keinua. Kohinaa. Meren rauhoittavaa ääntä, joka kantautuu kylpyhuoneeseen. Ikävä hienojakoista hiekkaa, joka kasautuu viiruiksi suihkuhuoneen lattialle. Hiekanjyviä, joita kammataan lasten hiuksista ja päänahasta vielä viikkoja uimareissujen jälkeen. Polttavaa, pehmeää hiekkaa. Kävelyä viileässä vesirajassa. Jäätelöä. Taivaallisen hyvää jäätelöä, jota tekee mieli syödä suukottamalla. Heräävää aamun lämpöä, josta tietää, että tänään tulee kuuma päivä. Ihanaa raukeutta ja pehmeyttä. Sisäpihalla tuulessa hulmuavia värikkäitä pyykkejä. Kirkkaalla pilvettömällä taivaalla kaartelevia pääskysiä, kujertavia kyyhkyjä. Sirkkojen siritystä, oliivipuita, piknikkiä…
  • Roma, Roma, Roma
    Vihdoin. Roomassa. Joululomalla! Lentomme saapuu Fiumicinon kentälle lähes keskiyöllä, joten olemme päättäneet yöpyä ensimmäisen yön Fiumicinossa. Lentokentällä, hallissa, johon matkatavarat saapuvat on flyygeli. Flyygeli, jota voi halutessaan matkalaukkuja odotellessa soittaa. Rakastan Italiaa! Saavummepa mihin tahansa lentokentälle Italiassa, tunnen aina tulevani kotiin. Lämmin hyvänolontunne valtaa mieleni, hymyilyttää. Nukuttuamme yön teemme seuraavana aamuna pienen kävelyn Fiumicinossa, merenrannassa. Ja syömme taivaallisen hyvän lounaan. Valitsemme lounaspaikan sattumanvaraisesti rantaan johtavalta kadulta. Talviaikaan on hyvin hiljaista ja rauhallista. Pienen lounasravintolan sisällä…
  • Takaisin Toscanaan
    Firenze. Ensimmäinen sydämeni koti Italiassa. Saavun Firenzeen opiskelijavaihtoon helmikuussa 2006. Otan taksin Santa Maria Novellan juna-asemalta vuokra-asuntoon Santo Spiriton kaupunginosassa. Olen tankannut italiaa kielikursseilla Helsingin yliopistossa. Tiedän, että h ”akka” on italiassa hiljainen, eikä se pääsääntöisesti äänny. Tiedän myöskin sen, että tämä ei päde toscanan murteeseen. Hyppään reippaasti taksiin selvitettyäni kunniakkaasti italiaksi taksin olevan vapaa. Sitten seuraa hämmennys. Olen sanonut kuljettajalle osoitteen Via della Chiesa (kiesa) ja saan vastaukseksi ”aaa, sii, via della hhiessa”, toistan…
  • Siamo in arrivo a Venezia Santa Lucia
    La cittá piu bella del mondo. Maailman kaunein kaupunki. Näin Venetsiaa kuvattiin italian kielen oppikirjassa. Ensimmäinen käynti Venetsiassa ei vielä vakuuttunut minua . Kaupunki oli kiehtova ja ihmeellinen, mutta ei ehkä mielestäni kaunein. Vaikken kokenut Venetsiassa voimakasta ”rakkautta ensi silmäyksellä” – tunnetta, kaupungin lumo oli voimakas. Venetsialla on monet kasvot. Turistien täyttämä, ruuhkainen, kallis, jopa ärsyttävä. Toisaalta hiljaisia kujia, toinen toistaan kiehtovampia ravintoloita, pieniä baareja, jossa viinilasillisen ”un´ ombra”, saa alle eurolla. Joitakin vuosia sitten…